Kasvinravinteita on maassa sekä positiivisesti että negatiivisesti varautuneina. Maaperä kykenee varastoimaan näitä ravinteita kasveille helposti käytettävään muotoon sähkövarauksien avulla. Maaperän kykyä varastoida positiivisia kationeja kutsutaan kationinvaihtokapasiteetiksi ja negatiivisten anionien varastointikykyä
Suorakylvössä (no-till) maaperän ominaisuuksiin ei vaikuteta muokkauksella, jolloin maan rakenne asettuu luontaiseen tasapainotilaan. Maan soveltuvuus suorakylvöön riippuu siitä, kuinka tiiviiksi se asettuu muokkauksen loputtua. Lisätietoja: https://luomu.fi/wp-content/uploads/sites/4/2019/11/edellytykset-suorakylvolle-2019.pdf
Maan tiivistyminen heikentää satotasoa, kasvien kasvua ja maaperän vesitaloutta. Viljelyn yksipuolistuminen ja koneiden painon kasvaminen on lisännyt tiivistymisriskejä merkittävästi viime vuosikymmeninä. Toisaalta puuttumalla samoihin tekijöihin (viljelykiertoon, ajoitukseen ja koneiden painoon),
Maaperän fysikaalisella viljavuudella tarkoitetaan maan soveltuvuutta kasvien ja mikrobien kasvuympäristöksi. Hyvärakenteisessa maassa vesi imeytyy nopeasti, mutta pidättyy riittävästi. Ylimääräinen vesi pääsee pellosta pois ja maa säilyy happipitoisena. Hyvässä maassa juurten
Maan rakenne vaikuttaa juurten kasvuun, ravinteiden ja veden ottoon sekä maan kosteuteen ja kaasujenvaihtoon. Maan rakennetta voidaan arvioida yksinkertaisesti tekemällä havaintoja lapiollisesta maata. Maan rakenne luokitellaan asteikolla 5–1, 5 =
Maan muokkauksella pyritään luomaan kasveille sopiva kasvualusta ja säätelemään maaperän toimintaa. Vaikutusta voidaan ajatella neljän osaalueen kautta: vesitalous, ilmatila, hajotus ja lajisto. Lisätietoja: https://luomu.fi/wp-content/uploads/sites/4/2019/11/muokkausjarjestelman-valinta-2019.pdf
Tutkimuksessa tavoitteena oli selvittää veden ja aineiden kulkeutumisreittejä ja kuormitusta peltolohkon mittakaavassa ja etenkin sitä, miten valunta ja valumavesien ravinne- ja kiintoainepitoisuudet ja -huuhtoumat muuttuivat siirryttäessä tavanomaisesta viljanviljelystä luonnonmukaiseen nurmiviljelyyn
Kationinvaihtokapasiteetti (KVK) kuvaa maan kykyä varata positiivisesti varautuneita ravinteita (kationeja) kasveille käyttökelpoiseen (vaihtuvaan) muotoon. KVK riippuu maan savipitoisuudesta ja multavuudesta, joten sitä voidaan käyttää maan viljavuustilan arviointiin. Tämän lisäksi KVK:ta
Hyötyä taseista -hankkeessa tuotettiin typen peltotaseiden jakaumat Suomen yleisimmille viljelykasveille yhdistämällä kaikki saatavilla oleva ja systemaattisesti kerätty ravinnetasetieto peltoviljelystä. Jakaumien perusteella viljelykasvit luokiteltiin neljään eri ryhmään: (I) säilörehunurmi, (II) kaura,
Ravinnetase on laskentamenetelmä, jonka avulla seurataan maatalouden ravinnevirtoja. Ravinnetaseita on useita erilaisia kuten peltotase, porttitase, karjantase ja lantatase. Ravinnetaseiden tulokset vaihtelevat eri vuosina mm. viljelykasvin, lannoitustason, satotason ja sääolojen vaikutuksesta.
