Typpitaselaskuri on tarkoitettu työkaluksi, jolla viljelijät ja neuvojat voivat laskea ja tulkita peltolohkojen typpitaseita sekä soveltaa tietoa viljelyn kehittämiseksi ympäristöä ja taloudellista tulosta silmällä pitäen. Peltolohkon typpitase eli lannoitteissa annetun
Ravinteiden riittävä saatavuus on välttämätöntä vihannesten hyvän kasvun ja sadon laadun kannalta. Tähän raporttiin on koottu perustietoa pää-, sivu- ja hivenravinteiden merkityksestä vihannesviljelyssä. Lisäksi esitellään erilaisia lannoitusmenetelmiä, jotka ovat tulleet
Luonnonvarakeskuksessa (Luke) Jokioisissa tutkittiin vuosina 2017 ja 2018 yhteensä kuudessa kenttäkokeessa nestemäisen ammoniumsulfaatin (AMS) soveltuvuutta tankkiseoksiin viljoilla yleisesti käytettävien rikkakasvien torjunta-aineiden (herbisidien) kanssa. Kenttäkokeet toteutettiin osana Nesteravinne -hanketta (2017–2019), jonka
Kasvin ravinnetilaa voidaan tarkastella kasvianalyysin avulla. Kokoomanäytteenä kerätty otos pellon kasveista kuvaa kasvien keskimääräistä ravinnepitoisuutta, mutta sen avulla on vaikea tutkia yksittäisiä kasveja. Lisäksi näytteen oton ja tulosten saamisen välillä
Kasvinravinteita on maassa sekä positiivisesti että negatiivisesti varautuneina. Maaperä kykenee varastoimaan näitä ravinteita kasveille helposti käytettävään muotoon sähkövarauksien avulla. Maaperän kykyä varastoida positiivisia kationeja kutsutaan kationinvaihtokapasiteetiksi ja negatiivisten anionien varastointikykyä
Kasvit kertovat maan kasvukunnosta. Mitä paremmin kasvit kasvavat, sitä parempi kasvuympäristö maaperä niille on. Käänteisesti ajatellen, kasvien kasvuhäiriöt heijastavat ongelmia maan kasvukunnossa. Maa-analyysien avulla voidaan arvioida, paljonko ravinteita olisi kasvien
Kationinvaihtokapasiteetti (KVK) kuvaa maan kykyä varata positiivisesti varautuneita ravinteita (kationeja) kasveille käyttökelpoiseen (vaihtuvaan) muotoon. KVK riippuu maan savipitoisuudesta ja multavuudesta, joten sitä voidaan käyttää maan viljavuustilan arviointiin. Tämän lisäksi KVK:ta
Merkittävä osa kasvin käyttämästä typestä on peräisin maaperän eloperäisestä aineesta ja kasvintähteistä. Näiden vaikutus on arvioitu Suomessa aiemmin multavuusluokkien avulla, joiden perusteella on tarkennettu typpilannoitusta. Maaperästä vapautuvan typen määrä riippuu
Puutarhatuotanto avomaalla on hyvin intensiivinen maankäytön muoto. Suurin osa puutarhakasvien ravinnetarpeesta täytetään väkilannoitteilla. Lannoituksen suunnittelu pohjautuu osittain tutkimustuloksiin, osittain vuosien mittaan kertyneeseen kokemustietoon. Suunnittelun perustana on maasta tehty viljavuustutkimus. Avomaan
Hyötyä taseista -hankkeessa tuotettiin typen peltotaseiden jakaumat Suomen yleisimmille viljelykasveille yhdistämällä kaikki saatavilla oleva ja systemaattisesti kerätty ravinnetasetieto peltoviljelystä. Jakaumien perusteella viljelykasvit luokiteltiin neljään eri ryhmään: (I) säilörehunurmi, (II) kaura,
