Maan kasvukunto on monipuolinen ja vaikeasti mitattava kokonaisuus, joka kattaa biologisia, kemiallisia ja fysikaalisia osatekijöitä. Eräs lähestymistapa maan kasvukunnon määrittämiseen on tehdä monipuolisia havaintoja ja pyrkiä muodostamaan kokonaiskuva maaperän toiminnasta.
Merkittävä osa kasvin käyttämästä typestä on peräisin maaperän eloperäisestä aineesta ja kasvintähteistä. Näiden vaikutus on arvioitu Suomessa aiemmin multavuusluokkien avulla, joiden perusteella on tarkennettu typpilannoitusta. Maaperästä vapautuvan typen määrä riippuu
Eloisa peltomaa on kuohkea ja keveä, ja se vilisee eloperäistä ainesta hajottavia ja kasveille ravinteita vapauttavia pieneliöitä. Hyvärakenteisen pellon runsaslukuiset, pyöreät muruset pidättävät hyvin vettä, ja sen huokoinen rakenne mahdollistaa
Kasvien tuottamasta biomassasta puolet sijaitsee juurissa maan pinnan alla. Juurten päätehtävät ovat ankkuroida kasvi maahan ja ottaa maasta vettä ja ravinteita kasvia varten. Kasvaessaan ne samalla aikaansaavat paljon hyvää maan
Juuret, samoin kuin lierot ja muut maaperäeläimet tekevät maahan reikiä, biohuokosia. Ne ovat pyöreitä ja suuria silmin nähtävissä aivan pienimpiä juurikanavia lukuun ottamatta. Juurikanavat ja lieronreiät muodostavat pitkiä, yhtenäisiä ja
