Maan kasvukunto on monipuolinen ja vaikeasti mitattava kokonaisuus, joka kattaa biologisia, kemiallisia ja fysikaalisia osatekijöitä. Eräs lähestymistapa maan kasvukunnon määrittämiseen on tehdä monipuolisia havaintoja ja pyrkiä muodostamaan kokonaiskuva maaperän toiminnasta. Havaintoja voi tehdä peltolohkon toiminnasta yleisellä tasolla esimerkiksi kuivumisen tai kasvien taimettumisen osalta. Havaintoja voi tehdä myös yksityiskohtaisemmin ja systemaattisemmin erilaisin havaintomenetelmin. Havaintomenetelmiä on ollut käytössä tutkimuksessa ja neuvonnassa jo 1900-luvun alkupuolelta, mutta 2000-luvun aikana menetelmiä on kehitetty edelleen. Kehityksen lopputuloksena on joukko menetelmiä, joiden avulla voidaan havainnoida peltolohkoja ja tuottaa luotettavaa tietoa lohkojen välisistä eroista ja yksittäisten lohkojen muutoksista. Tässä raportissa esitellään joukko havaintomenetelmiä ja tuloksia menetelmien soveltamisesta 24 koelohkolle kolmen vuoden aikana. Havaintomenetelmillä saatuja tietoja verrataan lohkoilta saatuihin mittaustuloksiin. Lisäksi raportissa on runsaasti havaintokuvia, joiden avulla lukija voi kehittää omia havaintotaitojaan.
Lisätietoja: